Intosome-blogi

Mistä sitä osaamista oikein saadaan?

Suomen taloutta ja tulevaisuutta koskevissa erilaisissa selvityksissä kerrotaan, että maamme kilpailukyvyn säilyttäminen on välttämätöntä ja että osaaminen on yksi keino tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Useimmissa selvityksissä osaamisen kehittämisestä vastaa passiivi, samoin kuin kaikista muistakin selvityksessä listatuista toimenpiteistä. Koska passiivi on valitettavasti ylityöllistetty, joudumme tässä kirjoituksessa tarkastelemaan joitakin muita mahdollisuuksia osaamisen lisäämiseksi.

McKinseyn heinäkuussa 2012 julkistaman tutkimuksen[1] mukaan vuorovaikutustyöntekijän työviikosta yli puolet kuluu sähköpostikommunikointiin, tiedon hakemiseen ja sisäiseen yhteiseen työskentelyyn. Kun yritykset ottivat yhteisöllisiä toimintatapoja ja työvälineitä käyttöön, ne saivat näissä tehtävissä 25 – 35 prosentin tuottavuusparannuksia. Näin suurista luvuista kannattaa olla kiinnostunut. Vaikka itsellämme olisi mielestämme asiat jo kunnossa tai emme ehtisi muilta kiireiltä asiaan juuri nyt paneutua, kilpailijamme eri maissa kuitenkin saattavat tutustua asiaan.

Mckinsey_survey

McKinseyn tutkimuksessa on useita mielenkiintoisia asioita. Ensimmäinen on termi “vuorovaikutustyöntekijä” (“interaction worker”), jota McKinsey käyttää aiemman “tietotyöntekijän” (“information worker”) sijasta. Pidän kovasti tästä termistä, sillä se palauttaa mieliin, miten kaikki työ sisältää vuorovaikutusta: paitsi tiedon siirtämistä, myös ajatusten ja ideoiden vaihtamista, poikkeusten käsittelyä ja kysymyksiin vastaamista. Meillä on paljon tietotekniikkaa auttamassa meitä hakemaan ja käsittelemään tietoa yksin. Tarvitsemme niitä – mutta nyt tarvitsemme myös entistä parempia välineitä yhdessä tekemiseen.

Toinen tärkeä asia McKinseyn tutimuksessa on se, että yhteisöllinen toimintatapa ei ole IT-projekti. Homma ei hoidu sillä, että ostetaan uusi työväline, joka tuodaan yritykseen kaiken entisen päälle, mielellään kouluttamatta “kun se on niin helppokäyttöinen” ja kertomatta, mitä aiemmasta tekemisestä se korvaa ja mikä yleensä on tavoitteena. Kysymys on toimintatavan muutoksesta ja siirtymisestä jakamisen kannustamiseen. Tätäkään ei tee passiivi, vaan se on päätös, jota lopulta jokainen toteuttaa omassa työssään. Tämä vaikuttaa sekä johtamiseen että rakenteisiin.

Yhteisöllinen toimintatapa edellyttää uudenlaista johtamista. Kaikkea vastuuta ei kuitenkaan siirretä ainoastaan esimiesten harteille, sillä yhteisöllisessä toimintatavassa on opittava johtamaan entistä paremmin myös itseään. Kasvavissa ja monimutkaistuvissa verkostoissa jokaisen on valittava, missä on mukana, ja antaa muiden asioiden mennä ohi. Sosiaalisessa mediassa tapahtuu niin paljon, että kaikkea ei voi seurata – muuten työpäivä todellakin kuluu nopeasti pelkkään statuspäivitysten seuraamiseen. Facebook-ahdistus on jo tutkittu tosiasia. Toisaalta sosiaalinen verkosto on erinomainen paikka saada tietoa, oppia uutta ja kehittää omaa osaamistaan, kun löytää itselle oikeat yhteisöt – pienetkin. Leenamaija Otalan kanssa kirjoittamassani “Kilpailukyky 2.0”-kirjassa[2] käsittelemme lisää tätä itsensä ja muiden johtamisen tematiikkaa.

Rakenteissa yksi tärkeistä asioista on se, että jakaminen ja yhdessä tekeminen on mukana esimerkiksi kehityskeskusteluissa. Jos yritys puhuu yhdessä tekemisen puolesta, mutta kehityskeskustelussa arvioidaan ainoastaan yksilösuoritusta, yhdessä tekemistä ei kannata paljoa odottaa. Jos työntekijä käyttämällä omaa aikaansa 15 minuuttia toisen neuvomiseen säästää tunnin tämän toisen henkilön aikaa, tuleeko tämä millään tavalla koskaan esiin kehityskeskustelussa tai muulla tavoin? Yhteisöllisillä työvälineillä voidaan nostaa esiin näitäkin asioita – kunhan muistetaan, ettei yritetä mitata kahden desimaalin tarkkuudella ja lähdetään liikkeelle liiketoiminnan tavoitteista. Mittaaminen ei ole itsetarkoitus, mutta hyvä mittaaminen auttaa löytämään oikean suunnan paremmin.

Osaamista tarvitaan sekä yrityksen että yksilöiden tasolla. Yksilön osaamisen kehittäminen liittyy sekä itsensä että muiden johtamiseen, mitä käsittelin edellä. Yritys voi lisätä osaamistaan parantamalla vuorovaikutustaan paitsi työntekijöidensä välillä, myös asiakkaidensa, alihankkijoidensa ja muiden sidosryhmiensä kanssa. Tähän sosiaalisesta mediasta lähteneet yhteisölliset työvälineet antavat hyviä mahdollisuuksia – jos ne otetaan käyttöön oikein. Ei irrallisina työvälineinä, vaan aina lähtien liiketoiminnan tavoitteista. Kannattaa lähteä liikkeelle pienen ryhmän kanssa ja testata tarvittavia toimintoja, sen sijaan että tehdään massiivinen projekti, jossa kerralla levitetään koko organisaatioon ratkaisu, jota ei käytetä. Suunnitelmallinen ketteryys on mahdollista.

Yksilön osaamisesta nostan esiin vielä yhden asian. Osaamisesta puhuttaessa monet selvitykset ovat keskittyneet korkeaan osaamiseen ja koulutukseen. Osaamista on kuitenkin monella muullakin alueella. Minulla oli ilo kuulla, miten Teuvan TEAKissa ammattiylpeys omasta käden jäljestä on nostettu koulutuksen tärkeäksi osaksi. Yksi suosikkiesimerkeistäni osaamisesta ja sen hyödyntämisestä on kangasniemeläinen konepaja Reifer Oy[3], jonka laatujärjestelmä- ja työohjewikistä ja sen jalkauttamisesta moni voisi ottaa oppia. Samoja periaatteita noudattaa meksikolainen miljardiluokan sementtiyritys Cemex. Molemmat tehostavat toimintaansa ja parantavat kilpailukykyään käyttämällä työvälineitä, joita on pidetty IT-yritysten välineinä. Molemmat ovat sisäistäneet sen, että kyseessä ei ole vain tietotekniikkaratkaisu, vaan toimintatapa.

Lopulta osaamisessa ja sen hyödyntämisessä on todella kysymys Suomen tulevaisuudesta ja siitä, millaisia työpaikkoja meillä täällä on. Työpaikkoja, joissa työtä tekevät ihmiset, ei passiivi. Hyvää lisäajateltavaa löytyy esimerkiksi seuraavasta The Atlanticin artikkelista, jossa kerrotaan mm. miten GE on palauttanut teollisia työpaikkoja Kiinasta takaisin USA:an, ei työvoiman tuntihintojen vaan kokonaiskustannusten vuoksi:

http://www.theatlantic.com/magazine/archive/2012/12/the-insourcing-boom/309166/.



[3] Video, jossa toimitusjohtaja Lassi Otranen kertoo Reiferin toiminnasta, löytyy Teknologiateollisuuden Vimeo-kanavalta täältä: http://vimeo.com/36917867

Tämä artikkeli on julkaistu Tietoasiantuntija-lehdessä: http://www.tietoasiantuntijat.fi/fi/cfmldocs/index.cfm?ID=1107

2 Comments

  1. Todella hyviä ajatuksia! Yksilöllisyys ja yhteisöllisyys tukevat usein toisiaan.